Nyt blogihiljaisuus saa riittää. Lähes puolen vuoden “vaalikrapula” on ohi ja sinä aikana olen saanut monia asioita järjestykseen. Jostain syystä vain tämä kirjoittaminen oli vaalien jälkeen vaikeaa, ja aina keksi “parempaakin tekemistä”. Ja jokainen päivä kirjoittamatta nosti entisestäänkin kynnystä kirjoittaa.
Viimeaikaiset surulliset tapahtumat herättivät minussa jälleen vahvan vaikuttamisen halun. Yhteiskunnassamme on paljon tehtävää, mutta onneksi ylitsepääsemättömiä ongelmia ei ole. Suomella menee nyt paremmin kuin koskaan, mutta silti osa kansasta voi huonosti.
Kaikkein pahinta ja vaarallisinta on kuitenkin välinpitämättömyys. Meidän tuleekin vahvistaa yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä kaikin mahdollisin keinoin. Se lähtee ihan pienistä arkisista teosta: tervehditään tuntemattomiakin, autetaan vaikka olisi kiirekin, pysähdytään jos jollain on hätä, otetaan osaa kaikin tavoin yhteiskunnan asioihin.